Etusivu > SMAL > Suomen matkatoimistoalan liitto ry:n (SMAL) lausunto: Matkailun kilpailukyvyn kannalta tärkeimmät linjaukset ja toimenpiteet vietäväksi seuraavaan hallitusohjelmaan 2019
Menneet uutiset
11.12.2018 10.00

Suomen matkatoimistoalan liitto ry:n (SMAL) lausunto: Matkailun kilpailukyvyn kannalta tärkeimmät linjaukset ja toimenpiteet vietäväksi seuraavaan hallitusohjelmaan 2019

Suomen matkatoimistoalan liitto ry (SMAL) on yli 170 matkatoimiston, matkanjärjestäjän ja incoming-matkatoimiston yhteenliittymä, joka ajaa jäsentensä etuja suhteissa viranomaisiin, lainsäätäjiin sekä alan kotimaisiin ja kansainvälisiin järjestöihin. SMALin jäsenyritysten kokonaismyynti vuonna 2017 oli lähes 2 miljardia euroa, mikä on noin 95 prosenttia Suomen koko matkatoimistomyynnistä. SMALin jäsenet työllistävät kotimaassa ja ulkomailla yhteensä noin 2 500 henkeä.


Vuonna 1940 perustetun toimialajärjestön kansainväliseen jäsenverkostoon kuuluu nykyään myös yli 100 muuta matkailualan yritystä ja tahoa, kuten kuljetusyhtiöitä, majoitusliikkeitä, kotimaisia ja ulkomaisia matkailutoimistoja sekä matkailualan oppilaitoksia, konsultteja, medioita ja teknologiayrityksiä.


Suomen matkatoimistoalan liitto ry (SMAL) on ollut edustettuna työ- ja elinkeinoministeriön kesäkuusta 2016 lähtien toimineessa Matkailun yhteistyöryhmässä. Yhteistyöryhmä julkaisi kesäkuussa 2018 taustamuistion matkailun kilpailukyvyn kannalta tärkeimmistä linjauksista ja toimenpiteistä vietäviksi seuraavaan hallitusohjelmaan 2019. SMAL yhtyy monilta osin yhteistyöryhmän esityksiin, mutta haluaa laajentaa perspektiiviä koskemaan matkailutoimialan koko kenttää, joka pitää sisällään yhteistyöryhmän linjauksissa mainittujen kotimaanmatkailun ja ulkomailta Suomeen suuntautuvan matkailun lisäksi myös ne sadat yritykset, joiden päätoimiala on Suomesta ulkomaille järjestettävien matkapakettien myynti, yksittäisten matkapalveluiden myynti tai välitys ja / tai yksityisen ja julkisen sektorin liikematkustajien matkajärjestelyiden hoitaminen. Yhteistyöryhmän julkaisemaa taustamuistiota haluamme myös oikaista sen väitteen osalta, että kaikkiin matkailualan yritysten tarjoamiin palveluihin sovellettaisiin alennettuja arvonlisäverokantoja. Perustelemme tätä kantaamme myöhemmin tässä lausunnossa.


Matkatoimistoalan yritysten toiminnan ydin on matkapalveluiden globaalin tarjonnan tasapuolinen esittely, matkustajan avustaminen erilaisten matkapalveluiden (esim. lentojen, majoituksen ja autonvuokran) valinta- ja varaustoiminnoissa sekä matkaan liittyvien useiden eri palveluiden hankkiminen yhden tahon kautta. Voidaan siis sanoa, että matkatoimistot ja matkanjärjestäjät ovat matkailuun liittyvien eri toimialojen liima ja yhdistävä tekijä. Tässä roolissa toimiessaan matkatoimistot ja matkanjärjestäjät antavat asiakkailleen EU-lainsäädäntöön perustuvan turvan, jota matkustaja ei saa ostaessaan yksittäisiä palveluita palveluntuottajilta.


Tasapuolisen kilpailun mahdollistava verokohtelu
Matkojen myynti on hyvin kilpailtua liiketoimintaa, ja viime vuosina kansainvälinen kilpailu on kasvanut merkittävästi myös Suomessa. Esimerkiksi erilainen lainsäädäntö suomalaisten incoming-matkatoimistojen kilpailijoiden kotimaissa aiheuttaa kilpailuvääristymiä, kun ulkomaiset toimijat voivat tarjota kevyemmillä veroratkaisuilla Suomessa toteutuvia matkapaketteja kuin Suomeen sijoittautuneet yritykset. Myös suoria asiakassuhteita hakevat matkapalvelujen tuottajat haastavat sekä pienet että suuret matkatoimistot ja matkanjärjestäjät uudenlaiseen kilpailuun. Lainsäädäntö kohtelee meillä Suomessakin matkailupalveluita myyviä tahoja eri tavoin riippuen siitä, missä roolissa myyjä toimii. Tästä on esimerkkinä seuraava:

Matkanjärjestäjät, jotka myyvät asiakkaille Suomessa tai EU-maissa toteutuvia matkapaketteja, tilittävät myynnin katteesta 24 %:n arvonlisäveron. Marginaalivero maksetaan kaikista toisilta elinkeinonharjoittajalta (alihankkijoilta eli palveluntuottajilta) ostetuista, edelleen myytävistä palveluista, joista tehdään paketti. Verokanta on aina 24 %, vaikka palvelut olisi ostettu alemmalla verokannalla. Suuri osa matkailualalla toimivista palveluista kuuluu alennetun verokannan piiriin, kuten majoitus-, kuljetus-, liikunta- ja urheilu- ja viihdetapahtumien liput 10 %:n ja tarjoilu- ja ravintolapalvelut 14 %:n piiriin. Näitä sovelletaan silloin, kun palveluntuottaja myy palvelut itse. Lisäksi on huomattava, että ulkomaille ja ulkomailta tänne suuntautuvat kuljetuspalvelut ovat 0 %:n verokannalla myytäviä palveluita palveluntuottajan näkökulmasta. Matkanjärjestäjä paketoidessaan kuljetuspalvelun osaksi pakettia maksaa sen sijaan myynnin katteesta 24 %:n verokannan mukaisen veron.


Lisäksi haluamme tuoda matkailualan huolena esille verohallinnon tiettyjen linjausten haitalliset vaikutukset matkanjärjestäjätoimintaan. Verohallinto on ottanut yllättävän kannan ns. yleisten myyntimaasäännösten piiriin kuuluvien myyntien verokohtelusta. Kyseisten linjausten perusteella matkanjärjestäjä joutuu maksamaan ulkomailta matkapaketin osaksi ostamastaan opas- tai muusta arvonlisäverolain 65 §:n piiriin kuuluvasta myynnistä veroa kahteen kertaan, sekä marginaaliverona että yleisen verokannan mukaisena verona käännetyn verovelvollisuusmenettelyn nojalla. Viimeksi mainittu ilman vastaavaa vähennysoikeutta. Tämä menettely on matkailualan näkemyksen mukaan kuudennen arvonlisäverodirektiivin periaatteiden vastainen.


Edellä kerrottu on matkanjärjestäjien kannalta erittäin suuri epäkohta. Matkatoimistot ovat verotuksellisesti paljon huonommassa asemassa kuin niiden alihankkijat, kuten laivayhtiöt, lentoyhtiöt ja hotellit. Tätä epäkohtaa voisi ainakin lieventää, mikäli marginaaliverokanta alennettaisiin, mieluiten 10 %:iin. Tällä tavoin matkanjärjestäjät asetettaisiin samalle viivalle palveluntuottajien kanssa.


Erityisen haasteellinen tilanne on toimijoilla, jotka myyvät paketoituja kokonaisuuksia yritysasiakkaille. Näistä esimerkkinä konferenssipaketteja myyvät toimijat. Myynnin kate sisältää tässäkin tilanteessa 24 % arvonlisäveroa siltä osin kuin paketissa on mukana matkailullisia palveluita, kuten kuljetusta ja majoitusta. Jos konferenssille tulija sen sijaan ostaa palvelut suoraan palveluntuottajilta, on verokanta edellä mainittujen palvelujen osalta 10 %. Tässä tilanteessa etua asiakkaalle tulee myös sitä kautta, että asiakas saa tehdä täysmääräiset ostovähennykset/ulkomaalaispalautukset ostaessaan palvelut suoraan palveluntuottajilta. Sen sijaan matkanjärjestäjältä matkapaketin ostosta vähennys/palautus koskee ainoastaan marginaaliveron osuutta. Tämä saattaa kannustaa asiakkaita hankkimaan palvelut suoraan yksittäisiltä palveluntuottajilta. Tämä ei mielestämme saisi kuitenkaan olla tavoitetila. Monet palveluntuottajat käyttävät edelleen mielellään omien palveluidensa myynnissä myös muita kuin omia kanaviaan. Ostajille on helpompaa, jos palvelut voi ostaa kokonaisuutena. Lähtökohtana tulisikin olla, että verotukselliset seikat eivät ohjaa myynti- ja ostokäyttäytymistä. Näin ei tulisi olla, koska kaikille olisi eduksi, jos asiakas voisi käyttää itselleen helpointa asiantuntijakanavaa ostossaan. Matkatoimistoalan toive on siis, että marginaaliverotusmenettelyä ei uloteta elinkeinonharjoittajien väliseen kauppaan. Jos se kuitenkin katsotaan parhaimmaksi menettelyksi, tulee marginaaliverokantaa laskea nykyistä 24 %:n verokantaa alemmaksi, samalle tasolle


palveluntuottajien maksaman arvonlisäverokannan kanssa. Ratkaisuna ongelmaan ei missään tapauksessa saa olla se, että alennetut verokannat nostetaan yleisen 24 %:n verokannan tasolle, vaan alennetut verokannat tulee joka tapauksessa säilyttää.


Marginaaliverotusmenettely on koettu koko EU-alueella huonoksi. Menettelyn muuttamista on yritetty komissiossa 2000-luvun alussa, mutta se kaatui pitkällisen valmistelun jälkeen. Nyt muutostyötä ollaan aloittamassa uudelleen. Pohjatyönä on teetetty KPMG:n toteuttama selvitys asiasta. Lähtökohtana tässä EU-vetoisessa selvityksessä oli kartoittaa, onko marginaaliverotusjärjestelmää syytä muuttaa. Selvityksestä käy ilmi, että arvonlisäverotussysteemeissä on paljon kansallisia eroja, vaikka sen pitäisi tältä osin johtaa samaan lopputulokseen jokaisessa jäsenmaassa. Suomen järjestelmä on erityisen raskas elinkeinonharjoittajalle, koska meillä sovelletaan marginaaliverotusmenettelyä niin kuluttajille kuin elinkeinonharjoittajalle tapahtuvaan myyntiin, toisin kuin monissa maissa, joissa yritykselle tapahtuva myynti on jätetty menettelyn ulkopuolelle. Suomalaiset liikematkamyyjät ja incoming-matkatoimistot ovat paljon huonomassa asemassa kuin monien maiden vastaavat toimijat. Yhtenä lisänä hankaluuksiin ovat myös kansallisen lain soveltamiskäytäntöä ohjaavat verohallinnon ohjeistukset, jotka ovat tulkinnoiltaan raskaaseen verotukseen johtavia. Suomen tulisi voimakkaasti kannattaa arvonlisäverodirektiivin muuttamista, jos/kun se tulee ajankohtaiseksi. Ja sitä ennen tulisi jo miettiä, olisiko kansallisesti mahdollista tehdä asian osalta parannuksia.


Matkailualan kilpailukykyä tulisi edistää mm. kiinnittämällä huomiota palkkojen korkeaan verokantaan ja sivukuluihin, joihin toivottaisiin kevennyksiä. Matkailualan naisvaltaisuuden vuoksi alan työnantajia rasittaa myös äitiysvapaan ajalta maksettavan palkan 3 kuukauden mittainen maksuvelvollisuusaika. Se on suhteettoman pitkä verrattuna isyysvapaalta maksettavan viikon palkanmaksuaikaan. Tämä epäsuhta tulisi tasoittaa.


Matkapakettilainsäädäntö
Matkapakettilainsäädäntö, joka tuli voimaan 1.7.2018, on osoittanut jo alkumetreillä huonosti käytäntöön soveltuvaksi. Vaikka lähtökohtana EU:n pakettimatkadirektiivissä oli toimijoiden asettaminen samalle viivalle, mahdollistaa uusi lainsäädäntö kuitenkin tietyntyyppisten toimijoiden jättäytymisen sen soveltamisalan ulkopuolelle. Lisäksi on merkille pantavaa, että direktiivi täysharmonisointiluonteestaan huolimatta on johtanut perin erilaisiin kansallisiin tulkintoihin, koska esim. direktiiviin liittyvät peruskäsitteet, matkapaketti ja yhdistetty matkajärjestely, ovat epäselviä. Toimijoille voi olla epäselvää, missä roolissa ne kulloinkin toimivat. Näin ei saisi olla, koska asiakkaille pitäisi aina kertoa, ovatko he ostaneet matkapaketin, jota koskevat niin sopimus- kuin vakuusvastuut tai mahdollisesti vakuusvelvoitteen piiriin kuuluvan yhdistetyn matkajärjestelyn. Käytännön kannalta on erittäin ongelmallista, että sopimusvastuut on sälytetty usein välittäjälle, joka ei ole sopimussuhteessa asiakkaaseen. Kyseisenlainen tilanne syntyy, kun kahden tai useamman eri palveluntuottajan palvelut ostetaan välittäjänä toimivan tahon ylläpitämästä yhdestä myyntipisteestä ja ne valitaan ennen kuin matkustaja sitoutuu maksamaan ne. Tämä myyntipiste voi olla esim. matkatoimiston nettisivusto, josta asiakas voi kerätä eri tuottajien palveluja ostoskoriin ja ostaa ne kokonaisuutena.


Myös elinkeinonharjoittajalle Suomessa säädetty vakuusjärjestelmä on äärimmäisen raskas taloudellisesti verrattuna usean muun maan toimijoihin. Tämä johtuu siitä, että riittävän vakuuden varmistamistapa on direktiivissä jätetty kansallisesti päättäväksi. Tältä osin direktiivi ei siis ole täysharmonisoiva. Monissa maissa on rahastopohjainen vakuusjärjestelmä, joka on suomalaista versiota huomattavasti kevyempi. Meilläkin yritettiin saada aikaan tämän tyyppinen systeemi, mutta se kaatui siihen, että rahasto katsottiin perustuslain vastaiseksi meillä, vaikka sitä pidetään muissa maissa sallittuna.


Kun matkapakettilainsäädäntö avataan uudelleen EU-tasolla, pitäisi Suomen olla aktiivisesti ajamassa sen muutosta ja pyrkiä saamaan kesällä 2018 voimaan tulleessa lainsäädännössä olevat epäkohdat korjattua.


Liikennepalvelulaki
Epätietoisuutta matkailutoimialalla on herättänyt myös tuore liikennepalvelulaki sekä siihen liittyvä Lippu-hanke. SMAL monien muiden tahojen tapaan antoi jo keväällä 2017 varauksellisen lausunnon tästä täysin kansallisesta lainsäädäntöhankkeesta siihen liittyvien epäselvyyksien ja olemattomien vaikutusarviointien vuoksi. Suurimmat epäselvyydet mielestämme liittyvät liikkumispalveluiden tarjoajia koskevaan vaatimukseen lippu- ja maksujärjestelmien myyntirajapintojen avaamiselle ja matkaketjujen tuottamiselle yhden luukun periaatteella. Liikennepalvelulain perustarkoitus eli useiden eri kuljetuspalveluiden samanaikaisen myynnin mahdollistaminen ja asiakkaiden matkavarausten ketjuttaminen yhdeksi kokonaisuudeksi ovat kannatettavia asioita. Ne ovat myös palveluita, joita matkatoimistot ovat jo vuosikymmeniä asiakkailleen tarjonneet. Liikennepalvelulaissa matkailuyrityksiä kuitenkin huolettaa se, että kuljetuspalveluiden välityksen ja myynnin vastuukysymykset on lainsäädännössä ohitettu täysin, eikä maksunperimiseen ja siihen liittyviin käytännön kysymyksiin ole myöskään otettu laissa kantaa. Myös lainsäädännössä mainittu puolesta-asiointi on hämärä käsite, jonka juridista sisältöä ei ole kunnolla avattu. Näiden epäselvyyksien vuoksi sekä matkatoimisto- että muut matkailuyritykset odottavat, että liikennepalvelulain soveltamista ja käytännön vaikutuksia seurataan tarkasti myös viranomaisten taholta.


Matkatoimistoalan vero- ja muu lainsäädäntö on monimutkaista ja äärimmäisen hankalasti avautuvaa. Annamme mielellämme asiasta lisätietoja.


Helsingissä, 25.10.2018


SUOMEN MATKATOIMISTOALAN LIITTO RY (SMAL)


Kirsi-Marja Salonen                                                    Heli Mäki-Fränti
Puheenjohtaja                                                              Toimitusjohtaja